Aavikkosaaren tuulet

Perjantaina  venyttely, pöytätennis, sjoelen, tauko oravien ja sisiliskojen kanssa, miniclubi ja illan työt: minidisco, bingo & movie quiz. Huomattiin että katolle pääsee ja hyvät on näkymät.  Lauantaina  vapaa, minigolfia yhdessä Education & Mobility tutorimme Enguerandin kanssa sekä syöminen surkeassa meksikolaisessa ravintolassa. Gelateriasta jäätelöä. Nam. Make-Mulletti, Raisio & Enguérand "Sergei". Sunnuntaina  työpvä: Venyttely, pöytätennis, sjoelen > ruoka sekä puhelu Suomeen äitille. Iltapäivällä tikanheittoa sekä vesipooloa. Välissä kotiin lepäilemään ja sitten taas töihin. Taksilla kotiin. Btw vedän aktiviteetit usein yksin nykyään. Maanantaina aamulla vedin venyttelytuokion, pöytätenniksen ja odottelimme loppuajan kunnes ruokailu alkaisi. Välissä soitin tunnin puhelun Emmille♥ koti-Suomeen. Pidin yksin miniclubin 15:00-17:00. Iltapäivän tauolla shoppailimme shortseja Karmenin ja Lauran kanssa. Illalla minidisco, bingo

Pikku Rico jäi katselemaan eteiseen lähtöäni. Nyyh. Täällä ollaan oltu nyt neljä päivää ja hyvin on kotiuduttu. Lentokenttä - survived, arrival to the apartment - survived. Bussimatkalla lentokentältä kämpälleni tapasin kaksi mukavaa tytsyä Tampereelta. He jäivät eri kylään asumaan El Cotilloon. Bussikuskini löysi osoitteeni, Calle Pizarro 28, josta Sergei (poikien keksimä nimi, meidän tutori Education & Mobilityltä) ohjasi minut tutustumaan kämppiksiini. Tervehdin supisuomalaisia nuoria miehiä englanniksi. Sain muutaman mulkaisun ja vastaukseksi "MOI." Valkoinen kuin lumi, mikä se on? Suomalainen, meitsi. Tajusivat mun olevan samalta maapläntiltä. Ekana päivänä lähdettiin pizalle ja kaupungille pyörimään. Olin vähän huolissani, kun pojat tykkäävät juoda kaljaa, mutta yllätyin positiivisesti sillä he kunnioittivat hiljaisuutta ja saan nukuttua. Puss och kram pojkar. Bussinäkymät. Timo=Iso on tavoitettavissa parhaiten puhelimella, Markus=Taka jeejee syö kaikki

Mitenkä tulkita kuvaa, vankila vaiko odottava seikkailu? Andalucían Alhaurín el Grande.   Innostuin luomaan tämän blogin näin kaksi viikkoa etukäteen. Kello näyttää 0:18 silmät ovat vaiheessa lautaset. Olen leikkinyt sivujen asetusmahdollisuuksilla enkä ole edes kajonnut näinä parina tunteina vieressä kuiskivaan Maraboun minttukrokanttiin. Sivuhuomautuksena munhan piti olla herkkulakossa matkan alkuun asti, mutta sitten muistinkin ettei Espanjasta saa hyvää suklaata... tai jäätelöä, keksejä, sipsejä, karkkeja. Huijaan siis vain itseäni sekä peitän samalla alitajuista jännitystäni.  Tässä blogissa kerron kuulumisiani työssäoppimisjaksostani Fuerteventura lla (vaiko -ssa, googletin tätä tovin kun puntaroin www osoitetta). Odotan itse yksin elämisen shokkia ‒ etenkin sitä kuolenko nälkään heti ekalla viikolla. Kaikki mun kaverit tietää mun kokkaustaidot ja pitävätkin mut mielellään kaukana hellan äärestä. Mitä luultavammin tulen hämmentymään karusta ympäristöstä, espanjan kieles