Jostain se on aloitettava

Mitenkä tulkita kuvaa, vankila vaiko odottava seikkailu? Andalucían Alhaurín el Grande.

 Innostuin luomaan tämän blogin näin kaksi viikkoa etukäteen. Kello näyttää 0:18 silmät ovat vaiheessa lautaset. Olen leikkinyt sivujen asetusmahdollisuuksilla enkä ole edes kajonnut näinä parina tunteina vieressä kuiskivaan Maraboun minttukrokanttiin. Sivuhuomautuksena munhan piti olla herkkulakossa matkan alkuun asti, mutta sitten muistinkin ettei Espanjasta saa hyvää suklaata... tai jäätelöä, keksejä, sipsejä, karkkeja. Huijaan siis vain itseäni sekä peitän samalla alitajuista jännitystäni. 

Tässä blogissa kerron kuulumisiani työssäoppimisjaksostani Fuerteventuralla (vaiko -ssa, googletin tätä tovin kun puntaroin www osoitetta). Odotan itse yksin elämisen shokkia ‒ etenkin sitä kuolenko nälkään heti ekalla viikolla. Kaikki mun kaverit tietää mun kokkaustaidot ja pitävätkin mut mielellään kaukana hellan äärestä. Mitä luultavammin tulen hämmentymään karusta ympäristöstä, espanjan kielestä ‒ josta osaan tällä hetkellä vain alkeet ‒ sekä alkuun varmasti pätkissä tehtävä työ vaatii totuttelua. Tavoitteena kaiken uuden oppiminen + löytää urheilukentän koordinaatit, alun guuggeloinnin perusteella sijaitsee jossain puolessa välin saarta.

Tukikohtani on saaren pohjoisessa osassa, piskuisessa kalastajakylässä, Corralejossa. Tällä hetkellä tiedän lähtö ja tulopäiväni 19.3.-14.5. sekä työni välittävän organisaation/koulun yhteistyökumppanin Education & Mobility. Majapaikkaani sekä varsinaista työpaikkaani saan jännittää viime metreille asti. 

Lukijana voit odottaa minulta... mitä vain. Mitä nyt sen verran itseäni tunnen: paljon koti-ikävää, paljon Rico-ikävää, paljon kuvia, pilvistä, luonnosta, eläimistä. Epämääräistä päivitystahtia vai kenties yllätänkin ja raapustan säännöllisesti. Lisäksi kirjoitan ylös näyttöjä varten oppimaani. Suunnittelin niiden paikaksi postausten alaosat, jonain omana laatikkonaan. Täytyy vähän tutkia enemmän tätä bloggeria.

Olen lomaillut aiemmin Espanjassa mantereella neljä, Teneriffalla kuusi & Gran Canarialla kaksi vaiko kolme kertaa. Fuerteventuralla yet nevörr. Saarella vierailleet ovat kertoneet paikan olevan tasalämpöinen, hiekkaisa, tuulinen etenkin vesiurheilijoiden rakastama paikka. Itsehän en ole mikään saukko vedessä, siispä jännityksen hetkiä seuraa jahka surffilaudan lähelle pääsen. Kalojen bongausta odotan innolla!

Mitään järkevää ei enää 1:49 kellon lyömällä irtoa. Tähänkin lyhyeeseen tekstiin on mennyt luvattoman paljon aikaa, aivot taisivat salakavalasti hidastua alun pirteydestä. Loppuun kuitenkin vielä pari kuvaa mun sydämestä.

Rico 🌞

Kaunis sininen valo juuri auringon laskettua. Tätä jään kaipaamaan.

❤